Itäraja

Suomen rajaturvallisuus joutui koetukselle marraskuussa 2023. Teimme toimittaja Olli Vainion kanssa Iltalehdelle uutisjuttuja pitkin itärajaa ja kiersimme raja-asemia Vaalimaalta pohjoiseen sitä mukaa, kun rajanylityspaikkoja suljettiin. Lopulta raportoimme Vartiuksen asemalta Kuhmosta, joka oli tuolloin Suomen eteläisin avoinna ollut rajanylityspiste.

Vartiuksen asema on pieni rajanylityspaikka, joka oli avoinna päivittäin klo 7.30 – 21.30.

18. marraskuuta teimme Ollin kanssa livelähetystä Iltalehteen paukkupakkasessa aina Vartiuksen aseman sulkeutumiseen saakka. Lähetyksen aikana kävi ilmi, että Venäjä oli pullauttanut vielä ryhmän tulijoita raja-asemien väliselle alueelle, vaikka porttien olisi pitänyt mennä kiinni kello 21.30.

Hetken kuluttua Suomen puolelle käveli joukko ihmisiä, jotka taluttivat pinkkejä ja neonvihreitä lastenpyöriä – vaikka asema oli virallisesti jo suljettu.

– Tässä on se tilanne, että me jouduimme ottamaan henkilöt Suomeen, koska Venäjä ei ottanut heitä takaisin, Vartiuksen raja-aseman päällikkö Jouko Kinnunen kertoi.

Viikkoa myöhemmin Vartiuksen raja-asema suljettiin valtioneuvoston päätöksellä.

Ajomatkalla takaisin Helsinkiin jäin miettimään, oliko sattumaa, että tulijoilla oli juuri lasten polkupyörät. Mitä luulet?

---

Sanna Marin Emma-gaalassa

Rutiinikeikka vuosittaisessa musiikkialan Emma-gaalassa sai yllättävän käänteen, kun puhelimeen kilahti viesti:

Kiitos upeista kuvista Iltalehdessä. Voinko käyttää instassa? Terveisin, Sanna Marin

Ajattelin hektisen gaalan tuoksinassa ensin, että kyseessä on varmasti vitsi, ja vastasin nopeasti:

“Saatko kuvat kopioitua siitä Iltalehden jutusta?”

Hetken päästä tuli vastaus:

“Saan. Kiitos super!”

Seuraavaksi puhelin ilmoitti: “Sanna Marin tägäsi sinut postaukseen”. Ja heti perään: “Sanna Marin alkoi seurata sinua”.

Okei – kyseessä ei ollutkaan vitsi.

Myöhemmin sama kuva haluttiin Lauri Nurmen kirjoittaman Sanna Marin -kirjan kansikuvaksi.

---

Renny ja Johanna Harlin

Kansikuvaukset ovat aina erityisen jännittäviä. Iltapäivälehdet ovat markettien hyllyissä vierekkäin, ja jokainen voi yhdellä silmäyksellä arvioida, kuka on onnistunut kansikuvan tekemisessä – ja kuka ei.

Kesällä 2025 sain tehtäväkseni kuvata Renny ja Johanna Harlinin kansikuvauksen. Tiedossa oli, että he eivät pääse tulemaan studiolle, mutta kuvauspaikka oli vielä auki. Muutama päivä ennen kuvausta selvisi, että meillä olisi tunti aikaa sekä kuvaukseen että haastatteluun – ja paikka olisi podcast-studio Lauttasaaressa.

Yleensä kansikuvaan varataan vähintään pari tuntia pelkkään kuvaukseen, joten tiesin heti, että jokainen minuutti tulisi käyttää tarkasti. Päätin, että Renny ja Johanna on saatava hetkeksi ulos. Osoitteen perusteella vieressä oli puisto, ja toisena vaihtoehtona ajattelin Lauttasaaren kärkeä, jonne pääsisi helposti autolla.

Kuvauspäivänä tein ensin pari muuta keikkaa, joten olin hyvässä nosteessa, kun hain toimittaja Karoliina Simoisen kyytiin Iltalehdestä. Kun Renny ja Johanna saapuivat paikalle, ehdotin kuvaamista puistossa tai rannalla. Renny vastasi välittömästi: “Mennään rannalle.”

Parin minuutin kuluttua olimme jo autossani matkalla kohti Lauttasaaren eteläkärkeä. Renny ihastui paikkaan heti, ja ideoimme kuvat yhdessä hänen kanssaan. 99,9 prosenttia ihmisistä ei ymmärrä, että hyvä kuva rakennetaan ensin valitsemalla tausta ja valon suunta – vasta sen jälkeen mietitään, miten ihminen asemoidaan kuvaan. Renny on yksi niistä harvoista, jotka ymmärtävät tämän.

Kuvaukset sujuivat vauhdilla: parissakymmenessä minuutissa syntyivät sekä kansikuva että aukeaman kuvat.

– “Kuvauspaikka ei olisi voinut olla paremmin valittu,” Renny kehaisi lopuksi.

Vaikka kehuissa taisi olla ripaus Hollywoodin lisää, olin silti aidosti otettu. Renny jos kuka tietää, mistä hyvä kuvaus syntyy.